Mauri jaksoi hyvin perille Melbourneen asti, mita nyt pitkissa ylamaissa vauhti hidastui alle kuuteen kymppiin. Hyva Mauri! Ajoimme Jannen kanssa reilussa kahdessa paivassa noin 2000 kilometria. Ja siina valissa ehdimme kayda yhdessa elaintarhassa ja observatoriossa.

Taalla teiden kunto on paljon huonompi kuin Suomessa. Highway, jonka pitaisi olla valtatie, voikin olla yhtakkia kaksikaistainen, kuoppainen maantie. Ei pientareita eika tasaista asfalttia. Kylla sita arvostaa taas verorahojen maksua, kun tietaa ajavansa Suomessa Euroopan parhailla teilla (en ihan viela uskalla sanoa maailman parhailla).

Well, to Melbourne. Paasimme perille Melluun sopivasti hakemaan Anne ja Mette lentokentalta. Olivat matkustaneet puoli maailmaa parissa paivassa ja lievasti sanottuna vasyneita. Onneksi Melbournen hotellimme oli varustettu hyvilla sangyilla ja omilla suihkuilla. Wow, yksityista suihkua osaa arvostaa kymmenien leirinta-alueiden ja muutamien hostellisuihkujen jalkeen. Mutta oli ihanaa nahda Anne ja Mette ja viettaa joulu viidestaan. Taalla joulu on hyvin kaupallinen. Joulua vietetaan vasta 25. paiva ja jouluaattona kaupat ovat viela auki iltakahdeksaan. Aika moinen hullunmylly oli keskustassa viela iltakahdeksata. Jouluaulut raikaa, tekokuuset valkkyy ja ihmiset ostavat kiireessa viimeisia lahjojaan. Me skippasimme jouluhalinat ja menimme kauniille South Bank alueelle syomaan hyvan illallisen. Tosin ravintolan poytaliina oli paperia, johon uusiseelantilainen tarjoilijamme kirjoitti seuraavan (hanen mielestaan pakollisen) matkakohteemme: Roturoa. Tarjoilija oli poyristynyt, kun kuuli ettemme ole menossa ollenkaan Uuteen-Seelantiin. Noh, pitaa tulla uudestaan tanne pallon alle.

Joulupaivana suuntasimme auton nokan kohti upeaa Great Ocean Roadia ja pienta Apollo Bay nimista kylaa. GOR on tunnettu nahtavyys taalla. Kilometreja pitka tie, joka kiemurtelee ihan meren rannassa ja jonka varrella on paljon kalkkikivimuodostelmia meressa. Tunnetuimmat muodostelmat on varmaan 13 apostolia (niita on kyllakin enaa yhdeksan jaljella) ja London Bridge, joka sekin lienee sortunut.

Tassa kuva jaljella olevista apostoleista. Keli oli tosi hyva, mutta paikka vissiin niin kuuluisa, etta kaikki etelaisen pallonpuoliskon karpasetkin olivat paattaneet viettaa joulua taalla. Siis miljoonia karpasia. Kylla autossa oli mukava olla. Well, nahtiin me karpasten lisaksi KOALOITA siis ihan oikeita koaloita oikeissa puissa oikeassa luonnossa. Ei mitaan elaintarhakoaloita vaan niita reppanoita, jotka roikkuvat eukalyptuspuun latvassa ja yrittavat nukkua.

Yks hylje oli meidan mukana ja pysahdyttiin aaltoisalle rannalle sinne GOR:n varteen ulkoiluttamaan hyljetta. Tassa kuva hylkeesta aaltojen vietavana...

Joulu siis meni aika rauhallisesti, ja oli aika valmistautua uuden vuoden vastaanottoon. Anne ja Mette lahtivat lentaen Mellusta Sydneyyn ja mina, Janne ja Sanna ajoimme Maurin takaisin odottamaan uusia omistajia. Ehdimme paluumatkalla nahda Snowy Riverin ja Canberran seka lohota hiekkarannalla (valitettavasti aallot olivat liian pienia hylkeelle, josta pieni pettymys). Canberra oli kuuma ja mahtipontinen. Ainakin se sotamuistomerkki, jossa kavimme. Mutta mita voi odottaa maan paakaupungilta, joka on rakennettu sisamaahan (kauniiden rantojen sijaan) ja on taysin keinotekoinen.

Sydeyyn paastyamme aloitimme Sannan kanssa Maurin tuunaamisen. Mauri ei varmaan ikina ollut niin puhdas ja saihkyva, kun kasittelymme jalkeen. Voisimme varmaan harkita uraa myos in the car was eli autopesulassa, jos muu tyo kyllastyttaa. Sovimme potentiaalisten ostajien kanssa nayton vasta tammikuulle, joten uuden vuoden vastaanoton valmistelut alkoivat.

Sydneyssa oli uutta vuotta vastaanottamassa arviolta 1.5 miljoonaa turistia. Voitte varmasti kuvitella, mita tama tarkoittaa julkiselle liikenteelle ja kaikille niille paikoille, joista aaton ilotulitukset nakyvat edes joten kuten. Turisti-infossa jaettiin karttoja, joissa neuvottiin parhaat paikat nahda sillan ilotulitus. Naista paikoista osa oli niin taynna jo alkuiltapaivasta, etta alueet suljettiin.  Sydneyssa on tehty paatos, etta kaikki yksityiset ilotulitukset on kielletty. Hieno paatos, koskahan Helsinki kieltaa kaikki silmantappoilotulitukset. Ilotulituksiin oli kuulemma kaytetty 15 miljoonaa australian dollaria eli noin 9 miljoonaa euroa. Huh! Silla rahalla saikin todella upeat ilotulitukset kahteen kertaan: ensin klo 21.00 oli perheille ja lapsille suunnattu ilotulitus ja puolilta oin varsinainen paailotulitus Harbour bridgelta. Toivottavasti moni teista naki taman ilotulituksen televisiosta. Omalla turistikamerallani ja muutaman skumppalasin ottaneena kuvistani ei tullut mitenkaan upeita. Tassa kuitenkin muutama tekele.

joo, joo, tiedetaan, etta ne on epatarkkoja, mutta niin taisi olla ottajakin. Kaikesta huolimatta HYVAA UUTTA VUOTTA YSTAVANI! Toivon, etta uusi vuosi on iloa ja rakkautta taynna.

uuden vuoden jalkeen Sannan, Annen ja Meten tehoshoppailut huipentuivat kotiin lahtoon kolmas paiva. Tassa iloiset matkalaiset odottamassa lentokenttabussia. Kaikki ovat jo paasseet turvallisesti kotiin. Minun seikkailuni jatkuu viela hetken verran.

Lisaa taas pian (jos ei mene hermo, niinkuin nyt meni, kun on niin hidasta tama kuvien lataaminen). Kohta kerron, mita olen yksikseni saanut aikaiseksi.

Auringonsateita kaikille!

Paula